Tutustu hallitukseen!

Joonas Talvila

Moi, oon Joonas ja mulla on kunnia toimia tänä vuonna Leffaryhmän puheenjohtajana. Mun leffamakua hivelee erityisesti 60-luvun italialaiset teokset, screwball-komediat ja elokuvat elokuvanteosta. Noin muuten elämässä rakastan kissoja, karaokea ja sichuanilaisen keittiön kasvisruokia suurella intohimolla.

Ensimmäisessä kuvassa riemuitsen nälkäisenä pakastepizzasta Sodankylän elokuvajuhlilla kesällä 2019.

Toinen kuva on puolestaan Michelangelo Frammartinon vuoden 2010 elokuvasta Le Quattro Volte, jonka katsomista suosittelen lämpimästi kaikille (löytyy tällä hetkellä ainakin Youtubesta). Elokuva on hidas ja meditatiivinen eikä siinä ole lainkaan dialogia. Ihmiset ovat muutenkin vain sivuroolissa. Ja juuri tämä on myös leffan suurin vahvuus. Ilman turhaa inhimillistämistä Frammartino onnistuu luomaan aidosti kiinnostavia ja koskettavia “hahmonkaltaisia” eri olemisen muodoista, kuten vuohesta ja puusta. Kuulostaa aika hähmäiseltä, mutta uskon että juuri Sinä saattaisit aidosti pitää tästä leffasta!

Martta Tuppurainen

Hei kaikki! Oon Martta, toisen vuoden elokuvatutkimuksen opiskelija ja toimin tänä vuonna Leffaryhmän varapuheenjohtajana. 

Elokuvien lisäksi elämässä kiinnostaa mm. pitkät junamatkat, kirjallisuus ja saunominen. 

Viime aikojen parhaita juttuja on ollut ystävieni kanssa perustama tv-kerho, jossa kokoonnumme monta kertaa viikossa katsomaan lineaarista televisiota ja nostalgisoimaan television parhaita paloja. 

Toinen kuva on Athina Rachel Tsangarin elokuvasta Attenberg. Katsoin kyseisen pätkän viime vuoden Sodiksen ohjelmistosta ja se jäi erityisenä mieleen omia silmiäni hivelevästä visuaalisesta tyylistään ja juuri sopivan oudosta tunnelmastaan. Lämmin suositus tälle! 

Odotan jo innolla että päästäisiin taas livenä miittailemaan ja katsomaan elokuvia yhdessä. Mutta siihen asti törmäilkäämme Zoomissa! 

Pyry Silomaa

Hei, olen Pyry, opiskelen tilastotiedettä ja olen kolmatta vuotta Leffaryhmän sihteerinä. Innostuin alun perin elokuvista 11-vuotiaana ja tätä seuranneen vuosikymmenen aikana leffamakuni on siirtynyt suunnasta toiseen uudestaan ja uudestaan. Vakaana on kuitenkin pysynyt vahva kiinnostus nykyelokuvaa kohtaan ja olen esimerkiksi erittäin kova Oscar-nörtti. Muita erityisiä kiinnostuksenkohteitani tällä hetkellä ovat esim. Wong Kar-wai, David Lynch, Jacques Rivette, Jacques Demy, Agnès Varda, Vincente Minnelli, Todd Haynes, Jonathan Demme ja Nicholas Ray. 

Kuvassa oleva elokuva on Jacques Rivetten vuonna 1976 julkaisusta elokuvasta Duelle. Rivette tunnetaan improvisaatiopainotteisista elokuvistaan, joissa Pariisi vaikuttaa kuhisevan erilaisia mysteerejä ja salaliittoja. Duellen tarina jumalatarten välisestä kaksintaistelusta Pariisin kaduilla ja hämyisissä baareissa sekoittaa film noiria ja Cocteau-vaikutteisia fantasiaelementtejä vaivattomasti ja kokonaisuus ei ole pelkästään erinomaisen ohjaajan taidonnäyte vaan myös yllättävän konventionaalisesti viihdyttävä mysteerielokuva. Tämän elokuvan oli tarkoitus olla osa neliosaista elokuvakokoelmaa nimeltä “Kohtauksia vaihtoehtoisesta elämästä” (“Scènes de la vie parallèle”), mutta vain kaksi näistä elokuvista saatiin kuvattua. Suosittelen erittäin lämpimästi myös tätä toista valmiiksi saatua elokuvaa, jonka nimi on Noroît, jossa psykodraamaa ja kokeellisempia elementtejä sidotaan yhteen hallusinatoriseksi merirosvofantasiatrilleriksi. Sekä Duelle että Noroît ovat saatavilla ainakin MUBI:ssa, ja tuntuvat ilmaantuvan myös aina välillä Youtubeenkin.

Aatos Ketvel

Mä oon Aatos ja toimin Leffaryhmässä tällä hallituskaudella taloudenhoitajana ja kulttuurivastaavana. Sanaleikitelläkseni etiä; innostun ennemmin alakulttuuritoiminnasta ja vastaavasta ko “taloudesta” tai “asioiden” “hoitamisesta”. Mun lempijuttuja on verigreipit, vaaleanpuna, feministinen elokuvateoria ja hiljaa helisevä erikoismusiikki.

Toisen kuvan metrokäytävässä seisoo Pont-Neufin rakastavaiset Leos Caraxin samannimisestä elokuvasta. Se on riemastuttavan räiskähtelevä rakkaustarina, samalla rakkauskirje ranskalaisen elokuvan uuden aallon audiovisuaalisille iloille. Kyseinen leffa on ihan mun kestolemppareita ja tänä vuonna vietetään sen 30-vuotisjuhlaa. Raakaa rakkauden juhlaa, näyttelijäntyön levotonna liikkuvaa juhlaa, heittää värikkäitä voltteja, mitä vielä, vau vauu.

Taija Säkkinen

Toista vuotta taituilijaelämää. Hallituksen opetusvastaavana ensimmäistä vuotta. Vietän suurimman osan ajastani joko vihaisena maailmalle tai harhauttamassa itseäni sen julmuudelta sarjojen ja elokuvien lumossa. Valitettavasti aivoni ovat teflonia, eli katselukokemukset tirisevät kyllä hetkessään lujaa, mutta jälkikäteen en muista niistä juuri mitään. Siksi minulla ei ole antaa sykähdyttävää suositusta 😦 Korvatakseni tämän tarjoan kuvan itsestäni kohtaamassa hirmuliskoa. 

Jos et osaa päättää, kannattaako jotakin Netflixin nimikettä katsoa, kysy minulta! Olen todennäköisesti katsonut sen.

Jos en ole liian vihainen maailmalle tai paossa sitä, saatan yrittää luoda jotakin käsityön tai taiteen merkeissä. Kaapeista löytyy tarvikkeet ristipistoihin, neulomiseen, virkkaamiseen, akvarelleihin, akryylimaalauksiin, nukkekustomointiin, ompeluun, helmikoruihin ja muuhun. Seuraavaksi aion innokkaana aloittaa (ja muutaman epäonnistuneen kokeilun myötä lopettaa kesken) tekokynsien laiton! En malta odottaa. Pidän myös kielten puhumisesta (ei-uskonnollisessa mielessä), kissastani Oliverista, tekosyistä pukeutua teeman mukaan (olen jo suunnitellut koronajälkeiselle ajalle noin 76 juhlaa, joissa teemoina mm. 20-luvun Hollywood, Westworld, Euroviisut jne. Jos luet tätä tekstiä, pim! Olet kutsuttu!) ja irtokarkeista.
Elokuvan ja tv:n tutkimuksessa minua kiehtoo erityisesti niiden luomien fiktiivisten narratiivien vaikutus omien elämiemme kulkuun. 

Iida Berg 

Moikka! Oon Iida ja ekan vuoden elokuva- ja tv-tutkimuksen opiskelija! Oon myös ekaa vuotta Leffaryhmän hallituksessa ja toimin toisena tapahtumavastaavana. Mä rakastan leffojen lisäksi kissoja, uimista ja luontodokumentteja, varsinkin perhos- ja kala-aiheisia. Ekassa kuvassa esittelen vielä keskeneräistä kaulahuivia, jonka tekeminen on tehnyt etäluennoista jopa mukavia! 

Mä valitsin mun esittelyelokuvaksi Matti Ijäksen Syrjähyppyjä-elokuvan. Elokuva käsittelee muun muassa rakkautta, pettämistä ja teatteria. Ja siinä näkyy ihanasti Helsingin kesä! Toki se kannattaa katsoa jo upean Outi Mäenpään takia. 

Tervetuloa Leffaryhmän tapahtumiin!

Veera Jokinen

Moi! Oon Veera ja toimin toisena Leffaryhmän tapahtumavastaavista. Aloitin taiteiden tutkimuksen opinnot viime syksynä ja aion valita pääaineeksi elokuva- ja televisiotutkimuksen. Hallituksessa olen mukana siis ensimmäistä vuotta 🙂

Elokuvien lisäksi mua kiinnostaa erityisesti kanit. Omistan jäniksen nimeltä Raimo (kuvassa), ja se on vaan maailman paras! Tykkään myös käydä avannossa, kävellä metsässä ja katsoa huonoja kauhuelokuvia.

Elokuvavinkkini liittyy kani-intoiluuni! Night of the Lepus on ehkä hauskin näkemäni kaniaiheinen elokuva. Siinä nähdään valtavia jäniksiä, mikä on jo itsessään suuri syy katsoa se. Lisäksi elokuva yrittää olla kauhua, mikä vain lisää sen hienoutta.

Inari Ylinen

Moi! Olen Inari, Leffaryhmän hallituksen pitkäaikainen jäsen, tänä vuonna mukana tiedottajan virassa.

Elokuvatutkimuksen etäopiskelun lomassa korona-aikaani ovat piristäneet muutamaan henkeen rajatut elokuvateatterinäytökset, menevät melodraamat Douglas Sirkistä reality-sarjoihin ja loputtoman elokuva-watchlistin lyhentäminen kotisohvalta käsin.

Lähes kaikki suosikkielokuvani ovat ainakin vähän hauskoja, joten heitän suositukseksi niistä hauskimman, Elaine Mayn A New Leafin. Kieroutunut komedia omaisuutensa menettävästä miljonääristä on niitä elokuvia, joita olen aina valmis katsomaan – uudestaan ja uudestaan. Suosittelen takatalven piristykseksi!

Iida Jäntti

Moikka! Olen Iida, Leffaryhmän yhdenvertaisuusvastaava ja toisen vuoden ETVT-opiskelija. Viime aikoina olen katsellut erityisen paljon lyhäreitä, sekä kreikkalaisen elokuvan “oudon” aallon elokuvia. Tämän lisäksi juuri Anime-kurssin käyneenä on tullut kulutettua viimeisen kuukauden aikana enemmän animea kuin koskaan aiemmin. Suosittelen etenkin Neon Genesis Evangelion-sarjaa sekä Isao Takahatan elokuvaa Pom Poko. 

Aiemmin mainituista esimerkeistä huolimatta päädyin kuitenkin esittelemään kyseisen Hong Kong action cinema klassikon Hard Boiled. John Woon energinen ja tyylitelty ohjaus imaisi mukaansa ja sai kiinnostumaan laajemminkin Hong Kong actionista, vaikken muuten toimintaelokuvien fani ole ollutkaan. Luvassa paljon kyyhkysiä, vauhdikkaita ammuskelukohtauksia, moottoripyöriä sekä vastasyntyneitä vauvoja. Eikun vaan fiilistelemään!

Konsta Heikkinen

Moi! Täällä Konsta, fuksi-ihminen ja Leffaryhmän aloitteleva webmaster. Salaperäisen ja vaikuttavan kuuloisen tittelin taakse kätkeytyy vähintään yhtä salaperäinen ja vaikuttava tehtävä – järjestön kotisivujen, etunenässä blogin päivitteleminen. Elokuvien lisäksi päiviini tuovat täytettä kirjallisuus (viime aikoina ennen muuta antiikin kaanon) sekä urheilu, jota harrastan aktiivisesti kotisohvalla ja satunnaisesti sen ulkopuolellakin. 

Viime aikoina kolahtaneista leffoista haluan esitellä Costa-Gavraksen poliittisen trillerin Z (1969), jonka suoruus ja intensiivisyys säväyttivät, ja joka kaiken hurlumheinsa lomassa opetti minulle aivan uusia asioita kylmän sodan ajan Euroopasta. Koko näyttelijäkaarti on mahtavassa vireessä.

Johanna Vapaavuori

Hei vain! Oon Johanna, ensimmäisen vuoden opiskelija taitulla (pääaineekseni elokuva- ja tv-tutkimuksen tuun myöhemmin valitsemaan) sekä Leffaryhmän ympäristövastaava. Tällä hetkellä korona-arjessa kiinnostaa eniten Vardan katsominen, kynttilänvalossa haaveilu sekä ulkona lumessa tarpominen (keväinen loska käy myös mainiosti). 

Raja on elokuva, jonka näin muistaakseni noin kaksi vuotta sitten, mutta jota en ole raaskinut katsoa uudelleen vaaliakseni lämmintä muistoani siitä.  En salaperäisesti halua paljastaa sen enempää kuin, että leffa käsittelee herkällä otteella herkkiä aiheita, jotka taianomainen sammalmetsä kietoo ympärillensä. Suosittelen katsomaan kaverin kanssa, jos jännittää jännittäviä elokuvia! 

Valtteri Himmanen 

Hei, olen Valtteri, Leffaryhmän hallituksessa jo useamman vuoden toiminut, eri virkojen kautta nyt toimijaksi päätynyt ETVT-opiskelija.

Myönnettäköön: ensin Episodin ja Empire-lehden, sittemmin 2010-luvulla suomalaisten elokuvablogien, Yle Teeman, Joensuun Kavi-aluesarjan sekä Anttilan ja videovuokraamojen poistomyyntivalikoimien kasvattama nykyinen Mubin suur(ehko)kuluttaja. Lapsuuden fantasia-/supersankarielokuvien ja nuoruuden Charlie Kaufman -intoilun kautta olen toistaiseksi päätynyt Agnès Varda -suosittelijaksi. Mikään ei ole pysyvää, elokuvamaku mukaanlukien – sikäli, kun omaani pystyn alkeellisestikaan kuvailemaan.

Kuvassa olen juuri esitelmöinyt parin tunnin ajan Calamari union -elokuvan tapahtumista elokuvan tapahtumapaikoilla reitillä Kallio – Eira. Leffaryhmä mahdollisti tämänkin idean toteuttamisen, ja myös sen, että se toteutui paremmin kuin olisin yksin osannut keksiä: alkuperäinen idea oli vain esitelmöidä Kaurismäen elokuvasta, mutta Joonas keksi täydentää ja upeasti keventää kierrosta elokuvaan liittyvällä tietovisalla! Kyllä yhteistyö vain jalostaa idean kuin idean.

Jimi Rosling

Moikka! Oon Jimi, toiminu Leffaryhmän aktiivina muutaman vuoden ajan, tänä vuonna kevyellä panostuksella toimija-nimikkeellä. Koronavuosi on ajanu mielen sellaseen tilaan, että kiinnostaa enää vaan lähinnä 20-luvun mykkäkomedia ja suomalaiset reality-sarjat. Mut se on vaan hyvä homma!

Komedialinjalla jatkaen vinkkaankin yhen oman lemppari leffantekijän, Elaine Mayn, pätkän The Heartbreak Kid (1972), joka rakentaa brutaalia vaivaannuttavuuttaan pitkien ottojen kautta, joissa annetaan yhtä paljon tilaa sekä etualan keskustelijoiden että taka-alalle jääneiden kuuntelijoiden mahtaville reaktioille. Tätä jenkkileffan kovinta satiiria ja naamaa sulattavinta myötähäpeäkomediaa löytää ainakin vielä tällä hetkellä Youtubesta, iso peukku (+ kaikille muillekin Mayn leffoille)!

Mika Pätilä

Moi! Olen Leffaryhmässä useamman vuoden eri tehtävissä aktiivisesti häärinyt hyvien ja vähän huonompienkin elokuvien ystävä. Halusin jakaa teille kuvan Claire Denis’n elokuvasta Beau travail, jonka näin ensi kertaa pari kuukautta sitten ja vaikutuin kokemuksesta niin, ettei päässäni tuon jälkeen kyseistä elokuvaa lukuun ottamatta paljon muuta ole pyörinyt. Denis’n herkällä tarkkanäköisyydellä kuvaama pakahtuvien tunteiden palo ßlämmittää elokuvanystävän sielua kuin ulkona atm paistava kevätaurinko, ja viimeistään lopun kliimaksi räjäyttää niin galaksit kuin päänkin.   

Tuomas Köykkä

Moikka! Olen Tuomas, ensimmäisen vuoden teologian sekä uskonnontutkimuksen opiskelija ja näin ollen liityin leffaryhmän hallitukseen viime syksynä. Hallituksessa olen toimija, eli minulla ei ole mitään vastuita kontollani. Elokuvien ohella lähellä sydäntäni ovat musiikki, epäterveellinen vegaaniruoka ja skeittaaminen. En osaa tiivistää elokuvamakuani mitenkään järkevästi tai lyhyesti tähän postaukseen, mutta viimeaikoina olen nauttinut ääripäiden harmoniasta. Rakastan siis erityisesti yliampuvia ja sekopäisiä sekä koruttomia, tyyliltään maltillisia elokuvia.

Olen huono tekemään päätöksiä, enkä osannut valita kummasta ääripäästä elokuvan valitsen, joten päädyin suosittelemaan kahta elokuvaa. Vaikka en ole suuri kauhun ystävä, ensimmäinen valintani on japanilaisen kauhuelokuvan virstanpylväs, Nobuo Nagakawan ohjaama helvetti-kuvaus Jigoku (1960). Jos nautit sekä vielä nykypäivänäkin varteenotettavasta teatraalisuudesta että vanhentuneista erikoistehosteista, tummilla sävyillä maalatusta tunnelmasta ja mauttomasta hulluudesta, tämä voi hyvinkin olla juuri sinun elokuvasi! Toinen suositukseni on Carl Theodor Dreyerin näytelmähenkinen, hillitty ja emotionaalisesti raastava kristillisen uskon kysymyksiä tarkasteleva, Ordet (1955). Ehdottomasti yksi suosikkielokuvistani, mutta en lähde sitä avaamaan tämän enempää!